Fiksaatio 70-luvun taloihin

Makaan jo sängyssä. Kaksi karvakasaa tuhisee jo unissaan, toinen vieressä ja toinen jalkopäässä. Oikotie piste fi- sovelluksen taustalla kännykän kello näyttää jo 00:29. Pieni morkkis riivaa minua, sillä tähän aikaan pitäisi olla jo nukkumassa. Mutta en pysty lopettaa omakotitalojen selailua.
(Lukutunnelmaa luo Bessin biisi En pysty lopettaa: https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwju0IS4xevkAhUG3KQKHUM5AzgQyCkwAHoECAoQBQ&url=https%3A%2F%2Fwww.youtube.com%2Fwatch%3Fv%3DC_KrySrjAbw&usg=AOvVaw0qZyLs5SlQhL5a9faRn9Pw)

Kalifornian tasakattoiset talot inspiroivat suomalaisia arkkitehtejä 1970-luvulla. 

Punatiiliverhoiltu talo oli tyypillinen 1970-luvvun Suomessa. 

Talokuume iskee aina välillä, ja olen nyt tosissani miettinyt että olisi järkevää ostaa oma. Lisäksi naapuriallergiani on pahentunut viime aikoina. Olen niin inspiroitunut, että vähän jopa itkettää. Tiedäthän? Muutama makuuhuone, joista yksi olisi työhuone, suuri avotakka olkkarissa, lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat, reilu parin tuhannen neliön tontti ja sitä ympäröivä muuri, sellainen Trump-tyyppinen, olisi kiva. Niin naapurin mamma ei pääsisi kurkkimaan. Saunaa nyt Suomessa ei edes tarvitse mainita erikseen.

Jostain syystä olen mieltynyt 70-luvun taloihin niiden huonosta maineesta huolimatta. Uima-allas sisällä olisi ehkä maailman siistein asia. Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta hesarin todella hyvän artikkelin Ihana, kamala 70-luvun talo (https://www.hs.fi/koti/art-2000006206131.html). Artikkelissa esitellään erään Raisiolainen talon muutos 1970-luvulta 2010-luvulle. Siinä käydään läpi aikakauden talojen ongelmia. Tuona aikana jenkkien elämäntyyliä ihailtiin Suomessa, ja kotimaiset arkkitehdit matkivat Kalifornian tasakattoisia taloja. Tasakatto ei nyt ole kelien takia Suomessa se paras mahdollinen. Talot olivat kätevästi usein yhdessä tasossa, eikä etuovelle tarvittu portaita, joten oikean sokkelin sijaan tehtiin valesokkeli. Kun pohtii, miksi tietyn ajan talot on rakennettu juuri tietyllä tavalla, löytyy vastaus usein historiasta, mutta joskus on vaan tehty villejä kokeiluja.

Lääkettä talokuumeeseen olen saanut pieninä annoksina äidin uuden asunnon sisustamisesta. Tai minä olen auttanut. Äiti kyllä tietää mitä tahtoo ja sisustaa itse. Sängyn kokoamisessa hän tarvitsi apua. Tehtiin miesystäväni kanssa makuuhuoneen lattialla ikean palikkatestiä ja äiti totesi, että häntä ei varmaan tässä nyt tarvitakaan. Äiti muutti maalta kaupunkiin pari viikkoa sitten. Tällä hetkellä keskusta kaksio on täynnä tilattujen huonekalujen mukana tulleita valtavia pahvilaatikkoja ja makuuhuoneessa on puoliksi koottu jenkkisänky odottamassa yhtä puuttuvaa osaa. Olohuone alkaa jo näyttää huoneelta.

Piirsin omaksi huvikseni hänelle havainnekuvan olohuoneen järjestyksestä. Äidin haave tyylikkäästä nahkasohvasta vaihtui mukavaan Ikean Kivikiin. Väitän, että siinä on huomattavasti mukavampi nukkua kuin kovalla nahkasohvalla odottaessa sängystä puuttuvaa osaa. Nahkasohvalla olisi ehkä nukkunut tyylikkäämmin, mutta kun yksin asuu, niin kukaan ei ole näkemässä. Henkilökohtaisesti tykkään, että sohvan pitää olla ennen kaikkea mukava, jopa tyylikkyyden kustannuksella. Muhkean sohvan ympärille voi sitten rakentaa tyylikkäitä ja epämukavia yksityiskohtia. Tässä tapauksessa kangassohva luo hyvän kontrastin jo entuudestaan olemassa olevalle  valkoiselle nahkaiselle fåtöljille. Niinkuin pehmeä neule nahkahousujen parina. Asunnon värimaailma on hempeän vaalea. Rugvistan ihanan pehmeä matto peittää melkein koko lattian. Kun kirjoittaa valta ja sen perään valta, se näyttää valtavalta.

Back to the 70´s. Miss Aurajoki päästää hiukset auki ja lähtee sisustamaan 70-luvun taloa. Sellaista groove-luolaa ei taida ihan Aurajoen rannasta löytyä, mutta vähän matkan päästä ehkä. Olen itseasiassa tsiigaillut kohteita Runosmäestä, Pääskyvuoresta, Raisiosta ja Kaarinasta. Nyt näitä 70-luvun taloja tuntuu olevan paljon myynnissä. Niitä ei sattuneista syistä välttämättä ole helppo myydä.

Aikakauden sisustus on nyt muotia. Selkeät linjat huonekaluissa ja graafiset kuviot textiileissä tekevät huonekaluista ajattomat ja modernit. Säilyttäisin kylpyhuoneessa, tai ideaalissa tapauksessa uima-allasosastolla, jonkin verran alkuperäistä, jotain hullun väristä, laattaa. Vähän puurakenteita ja tiiliverhoilua voisi jättää näkyviin. Sekoittaisin vanhaa ja modernia. Ehkä jotain skandinaavista, muttei pelkkää mustaa ja valkoista. Inspiraatiota hakisin 70-luvun Kaliforniasta. Ei mitään liian värikästä, mutta jotain kummallista ja näyttävää pitää olla, jos ei olohuoneessa niin ainakin sitten kellarikerroksen miesluolassa. Ja jossain huoneessa olisi ehdottomasti oltava kokolattiamatto.

70-luvun lounge Kaliforniassa. Hullut värit ja villit textuurit ovat taas muotia sisustuksessa.

Selkeät linjat ja graafiset kuviot tekevät tyylistä ajattoman modernin. 

Jos en 70-luvun taloa löydä, sellaista semi-tervettä, niin ehkä 60-luvun loppupuolelta sitten. Tai mitä jos vaan rakennan talon 70-luvun tyyliin mutta laitan siihen oikeat sokkelit ja vähän vinon katon? Olen ehkä liian malttamaton mihinkään suureen rakennusprojektiin, pitäisi päästä sisustamaan mahdollisimman nopeasti, nyt kun sitä inspiraatiota on. Mitä jos olenkin hurahtanut kasariin, sitten kun talo olisi valmis? Ei tässä siis auta muu kuin aloittaa talon etsinnät kunnolla.

Modernisoidussa 70-luvun henkisessä sisustuksessa värit ja kuosit ovat alkuperäistä hillitympiä.

Aikakauden kylpyhuone on yhtaikaa villi ja hillitty.

Jos en saa uima-allasta, saanko edes tällaisen kylpyammesetin? 

Upea 70-luvun Man Cave eli miesluola. Nahkasohva ja pehmeät materiaalit sopivat yhteen kuin nahkahousut ja neule.

Habitare 2019 - Van Goghia, plyysiä ja skumppaa

Habitare-messut ovat Suomen suurin sisustustapahtuma. 

Vuoden suurin ja odotetuin sisustustapahtuma on parhaillaan Helsingin messukeskuksessa. Vierailimme paikan päällä keskiviikkona Habitare pro-lipuilla. Omani tulostin jo pari viikkoa sitten, eli olin jo luonnollisesti hukannut paperilipun. Sisään pääsi, kiitos nykyteknologian, ihan mobiiliversiolla.
Saavuimme paikalle varhain, jo kello yhdeksän aikaan. Messuja oli mukava kiertää, kun ei ollut vielä tungosta. Messuhenkilökunta ja eri firmojen edustajat kertoivat into piukassa yrityksestään ja tuotteistaan. Alue on jaettu pääasiassa kolmeen osa-alueeseen. Erikseen on Habitare Pro-alue, pienempi ja valaistukseltaan pimeä luola, suunnattu alan ammattilaisille. Suurin alue pitää sisällään satoja näytteilleasettajia aina Alessista K-rautaan.
Kolmas osasto koostuu ns krääsäosastosta, jossa on mahdollisuus shoppailla antiikkia, tehdä antiikkimaisia kirpputorilöytöjä ja on siellä ihan oikeaa taidettakin. Taisi siellä Unisefkin olla edustamassa.

Van Goghin innoittamat tapetit kiehtoivat ex-taiteidentutkijaa. 

K-raudan osasto jäikin yllättäen mieleen kauniiden tapettien ansiosta. Van Goghin maalauksista aiheensa saaneet, värikkäät ja ekspressiiviset tapetit ovat käsittääkseni Suomessa yksinoikeudella K-raudalla myynnissä. (Saa netistäkin tilattua, googletin.) Entisenä taitehistorian opiskelijana ihastuin näihin päätä pahkaa. Mikä mainio tuparilahjaidea siskolle, joka on juuri ostanut pintaremontin tarpeessa olevan talon. Kaverin jonottaessa muiden innokkaiden kanssa ilmaista ämpäriä, joka oli tässä tapauksessa täytetty Tikkurilan maalilla, askartelin mielivaltaisesti kollaasin parista tapetin palasesta, keittiölaatasta ja kukkasesta. Ihan vain siksi, että pääsin osallistumaan kilpailuun, jonka palkintoa en edes muista. 

Osallistuin kilpailuun
tekemällä kollaasin. 

Sohvien ykkösmateriaali on tällä hetkellä ehdottomasti plyysi.
Kangasta löytyy monissa eri sävyissä. 

Upeita, suuria, pehmeitä ja toinen toistaan hienomman värisiä sohvia tuli vastaan vähän joka puolella. En tiedä kiinnitinkö huomiota niihin nimenomaan hetki sitten tapahtuneen "melkein tulipalon" takia (ks.vanha postaus), jonka ansiosta tarvitsen kotiin uuden sohvan. Vanhasta ei ole savun haju vieläkään kaikonnut. Ensin ajattelin hankkia uuden samanlaisen harmaan kangassohvan kuin vanha, ehkä vain vähän eri päällisellä. Totesin kuitenkin, että sohvien tämän hetken materiaali on ehdottomasti plyysi. Ei sellainen vanhan ajan sametti, vaan ihan tekokuiduista tehty helposti puhdistettava plyysikangas, jota voi silittää kuin kissaa. Värit ovat pehmeät ja lämpimät, löytyy roosaa, tumman vihreää ja kultaista. Mietin, onko se vain ohimenevä trendi vai tuleeko plyysistä pysyvä muoti? Ehkä vanhan ajan samettiset kankaat eivät ole hetkeen olleet suosiossa niiden epäkäytännöllisyyden vuoksi. Siihen jää helposti tahrat ja elämisen jäljet. Jos uusi plyysi on kerran kestävä, saattaa se hyvinkin jäädä pidemmäksi aikaa. 

Iskun kullanvärinen, suorastaan kuninkaallinen plyysisohva.

Muhkealle sohvalle oli ihana istahtaa ja lepuutella väsyneitä messujalkoja. Hartiat väsyy kun kantaa viittäkymmentä ilmaislehtiä, ilmaisia maalipurkkeja ja lehtimyyjältä huijattua Avotakan näytenumeroa. Iskun vuodesohvaosastolla ei kuitenkaan kauan saanut huilata ennen kuin ekan messupäivän intoa täynnä olevat myyjät alkoivat näyttää sohvan mekanismia ja alettiin jo puhua hinnoista. Päätimme levähtää asiallisemmin viinibaarissa. Myös Risto-Matti Ratialle maistui kuohuva. (Kuvaa en kehdannut ottaa.) Seuraamme istahti arvokkaan oloinen vanhempi pariskunta. Herra oli entinen huonekalusuunnittelija ja sisustusarkkitehti, joka oli piirtänyt kaiken käsin skissipaperille. Rouva muistutti mystisesti näyttelijä Kati Outista. Keskustelimme opinnoista, uramahdollisuuksista ja taidehistoriasta ja herrasväki toivotti sitten onnea opintoihin ja jatkoivat antiikkiosastolle tekemään löytöjä.

Messujen osastolla loistivat lämpimät värit. Kankaissa näkyy upeita yksityiskohtia. 

Värien merkitys sisustuksessa

Kokeilu Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla.
Keittiössä on lämmin tunnelma. 

Viimeisen reilun viikon aikana olemme käsitelleet värioopia ja olemme pohtineet niiden merkitystä sisustuksessa. Aluksi keskusteltiin siitä, minkälaisia eri tuntemuksia ja fiiliksiä eri värit herättävät meissä. Totesimme, että värien vaikutus on aika lailla universaali, eli koemme värit hyvin samalla tavalla. Teimme tunnilla värikarttoja, jossa suurin osa koki rauhoittavat värit hempeiksi sinisiksi ja liiloiksi. Rohkeita värejä edustivat ylivoimaisesti eri punaiset sekä myös kirkkaat oranssit ja keltaiset sävyt. Se, mitä mielikuvia värit herättävät, ovat myös kulttuurisidonnaisia. Kun länsimaissa esimerkiksi musta koetaan usein synkkänä, jopa masentavana pimeyden värinä, on se idässä arvokkuuden ja mystisyyden väri. Hyvä esimerkki tästä on hääpukujen väri eri aikakausina. Häämekko ei ole aina ollut viattoman valkoinen, joskus se oli värikäs, sillä värit olivat kalliita, usein se on ollut musta. Se, miten tulkitsemme eri värit, tai kuvat, on riippuvaista omista kokemuksistamme ja kulttuuristamme.

Tilan funktio on hyvä ottaa huomioon värisuunnittelussa. Mikä käyttötarkoitus tilalla on? Makuuhuoneessa on ehkä syytä valita rauhoittavia sävyjä ja elementtejä sisustuksessa. Olohuoneessa ehkä jotain sosiaaliseen kanssakäymiseen kannustavaa, mitä se sitten kenenkin mielestä onkaan. Kiinalainen feng shui antaa ohjeita eri elementtien käyttöön ja myös värien valintaan. Jos haluat johonkin tilaan enemmän energiaa, valitse energinen värimaailma.

Hepeää ja puhdasta. Tikkurilan värisuunnit-
teluohjelmalla väritetty keittiö. 

Tummanpuhuvan keittiön värit luovat tunnelmaa.
Tikkurilan värisuunnitteluohjlemalla tehty.

Makuuhuoneen vihreä seinä rauhoittaa ja antaa lämpöä.
Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla tehty harjoitus.

Itse huomaan omien lempivärieni vaihtelevan. Juuri nyt minulla on jostain syystä pakkomielle syvään tumman vihreän sävyiseen seinään. Siinä on jotain rauhoittavaa ja sellaista "syvän metsän lämpöä". Haluan jotenkin käyttää sävyä jokaisessa väritystyössäni. Ehkä kokeilen jotain uutta kun olen saanujt sen ulos systeemistäni. Sisustuslehtien artikkelit ja televisiossa nykyään joka kanavalla pyörivät sisustusohjelmat mainitsevat usein, että suomalaisissa kodeissa pelätään värejä. ja Vaikka värit ovat taas tehneet tuloaan, luottavat suomalaiset vielä moderniin ja pelkistettyyn valkoiseen. Skandinaavinen sisustus mielletään myös hyvin valkoiseksi. Itsekin suosin omassa kodissa valkoisia seiniä, sillä niiden kanssa ei tarvitse miettiä, minkä väriset huonekalut ja matot sopivat yhteen (ja asun vuokralla). Mutta juuri omakotitalon ostaneelle boheemille siskolle maalaisin kyllä eriväriset seinät, ehkä juuri sen metsän vihreän.

Taulujen poraamista ja palomiehiä

Piirustus uutta järjestystä varten. 

Ihanaa alkusyksyä! Ensimmäiset syyssateet ovat jo alkaneet huuhtoa auton ikkunoita ja opiskelijat ovat ruvenneet kokoontumaan värikkäissä haalareissaan iloisesti keskustassa keskellä viikkoa. Vuodenajan vaihtuessa kaipaa vähän piristystä, ja mikäli opiskelijabudjetti ei anna periksi kalusteiden uusimiseen, aina voi vaihtaa huoneen järjestystä. Näin päätin tehdä maanantaina. Olin edellisenä päivänä hakenut Ikeasta uuden työpöydän ja sen sijoittaminen olohuoneen ikkunan eteen vaati vanhojen huonekalujen siirtämistä sekä luonnollisesti myös taulujen. Piirsin onnellisena skissipaperille uuden järjestyksen monesta eri kulmasta ja esittelin havainnekuviani ylpeänä poikaystävälleni. Samalla sain harjoiteltua perspektiivin piirtämistä. Näytin minne taulut ja suuri peili muuttaisivat ja mies otti kiviporan esiin.

Kuva olohuoneesta livenä. 

Miss Aurajoen sisustaminen ei kuitenkaan edennyt niin kuin Strömsössä. Joku saattaisi olettaa, että vasta opintonsa aloittanut on luullut vähän liikoja itsestään, kun on alkanut heti kaadella seiniä. Olohuoneen seinä näyttää tällä hetkellä siltä, kuin joku oikea arkkitehti olisi alkanut kaivaa vaalean rappauksen alta vanhaa tiiliseinää. Meillä oli pieni tilanne kotona. Mies porasi reiän oikeaan kohtaan ja kurkki reikään vakavan näköisenä. "Ihan kuin tuolla olisi valoa", hän sanoi. Mitä ihmeen valoa? Ei kai pienestä porasta sentään naapuriin saakka pääse. Pian reiästä alkoi tulla savua. Savua tuli myös vanhoista reistä, jotka oltiin joskus porattu hyllyä varten. Ei muuta kuin soittoa hätäkeskukseen. "Luulen että seinän sisällä palaa". Hetken päästä kuului pillit ja neljä palomiestä seisoi oven takana täysissä varusteissa.

Palomiehet joutuivat avaamaan seinää. 

Kekseliäs mieheni oli onneksi saanut savun tulon loppumaan suihkuttamalla suihkepullosta vettä savuaviin reikiin. Jonkin aikaa mietittyään palomestari pahoitteli, koska joutuisi tekemään kolon seinään nähdäkseen, mitä seinän sisällä on. Siellä oli mustaksi kytenyttä pahvia, ja paljon. Onneksi soitimme apua paikalle, sillä pahvi oli vieläkin kytemässä. Se olisi siis jossain kohtaa saattanut alkaa palaa oikein kunnolla. Kyseessä on 1954 rakennettu Erik Bryggmannin suunnittelema kivitalo, mikä lisää jännitystä. 

Seinää jouduttiin avaamaan lisää, jotta kaikki pahvit saataisiin seinästä ulos. Kaikkien hämmästykseksi, pora ei ollut osunut sähköön, rautaan tai hormiin, vaan seinässä oli ontto kohta, jossa oli pelkkää vanhaa pahvia! Ei tullut mieleen, että yhden reiän poraamisessa voisi käydä näin. Kannattaa siis muistaa, että vanhan talon seinässä voi olla mitä tahansa. 

Sisustaminen jäi nyt vähän kesken. Mutta nyt ainakin tiedämme, että tässä seinässä ei enää ole pahvia. Eli eikun poraamaan hyvillä mielin.