Habitare 2019 - Van Goghia, plyysiä ja skumppaa

Habitare-messut ovat Suomen suurin sisustustapahtuma. 

Vuoden suurin ja odotetuin sisustustapahtuma on parhaillaan Helsingin messukeskuksessa. Vierailimme paikan päällä keskiviikkona Habitare pro-lipuilla. Omani tulostin jo pari viikkoa sitten, eli olin jo luonnollisesti hukannut paperilipun. Sisään pääsi, kiitos nykyteknologian, ihan mobiiliversiolla.
Saavuimme paikalle varhain, jo kello yhdeksän aikaan. Messuja oli mukava kiertää, kun ei ollut vielä tungosta. Messuhenkilökunta ja eri firmojen edustajat kertoivat into piukassa yrityksestään ja tuotteistaan. Alue on jaettu pääasiassa kolmeen osa-alueeseen. Erikseen on Habitare Pro-alue, pienempi ja valaistukseltaan pimeä luola, suunnattu alan ammattilaisille. Suurin alue pitää sisällään satoja näytteilleasettajia aina Alessista K-rautaan.
Kolmas osasto koostuu ns krääsäosastosta, jossa on mahdollisuus shoppailla antiikkia, tehdä antiikkimaisia kirpputorilöytöjä ja on siellä ihan oikeaa taidettakin. Taisi siellä Unisefkin olla edustamassa.

Van Goghin innoittamat tapetit kiehtoivat ex-taiteidentutkijaa. 

K-raudan osasto jäikin yllättäen mieleen kauniiden tapettien ansiosta. Van Goghin maalauksista aiheensa saaneet, värikkäät ja ekspressiiviset tapetit ovat käsittääkseni Suomessa yksinoikeudella K-raudalla myynnissä. (Saa netistäkin tilattua, googletin.) Entisenä taitehistorian opiskelijana ihastuin näihin päätä pahkaa. Mikä mainio tuparilahjaidea siskolle, joka on juuri ostanut pintaremontin tarpeessa olevan talon. Kaverin jonottaessa muiden innokkaiden kanssa ilmaista ämpäriä, joka oli tässä tapauksessa täytetty Tikkurilan maalilla, askartelin mielivaltaisesti kollaasin parista tapetin palasesta, keittiölaatasta ja kukkasesta. Ihan vain siksi, että pääsin osallistumaan kilpailuun, jonka palkintoa en edes muista. 

Osallistuin kilpailuun
tekemällä kollaasin. 

Sohvien ykkösmateriaali on tällä hetkellä ehdottomasti plyysi.
Kangasta löytyy monissa eri sävyissä. 

Upeita, suuria, pehmeitä ja toinen toistaan hienomman värisiä sohvia tuli vastaan vähän joka puolella. En tiedä kiinnitinkö huomiota niihin nimenomaan hetki sitten tapahtuneen "melkein tulipalon" takia (ks.vanha postaus), jonka ansiosta tarvitsen kotiin uuden sohvan. Vanhasta ei ole savun haju vieläkään kaikonnut. Ensin ajattelin hankkia uuden samanlaisen harmaan kangassohvan kuin vanha, ehkä vain vähän eri päällisellä. Totesin kuitenkin, että sohvien tämän hetken materiaali on ehdottomasti plyysi. Ei sellainen vanhan ajan sametti, vaan ihan tekokuiduista tehty helposti puhdistettava plyysikangas, jota voi silittää kuin kissaa. Värit ovat pehmeät ja lämpimät, löytyy roosaa, tumman vihreää ja kultaista. Mietin, onko se vain ohimenevä trendi vai tuleeko plyysistä pysyvä muoti? Ehkä vanhan ajan samettiset kankaat eivät ole hetkeen olleet suosiossa niiden epäkäytännöllisyyden vuoksi. Siihen jää helposti tahrat ja elämisen jäljet. Jos uusi plyysi on kerran kestävä, saattaa se hyvinkin jäädä pidemmäksi aikaa. 

Iskun kullanvärinen, suorastaan kuninkaallinen plyysisohva.

Muhkealle sohvalle oli ihana istahtaa ja lepuutella väsyneitä messujalkoja. Hartiat väsyy kun kantaa viittäkymmentä ilmaislehtiä, ilmaisia maalipurkkeja ja lehtimyyjältä huijattua Avotakan näytenumeroa. Iskun vuodesohvaosastolla ei kuitenkaan kauan saanut huilata ennen kuin ekan messupäivän intoa täynnä olevat myyjät alkoivat näyttää sohvan mekanismia ja alettiin jo puhua hinnoista. Päätimme levähtää asiallisemmin viinibaarissa. Myös Risto-Matti Ratialle maistui kuohuva. (Kuvaa en kehdannut ottaa.) Seuraamme istahti arvokkaan oloinen vanhempi pariskunta. Herra oli entinen huonekalusuunnittelija ja sisustusarkkitehti, joka oli piirtänyt kaiken käsin skissipaperille. Rouva muistutti mystisesti näyttelijä Kati Outista. Keskustelimme opinnoista, uramahdollisuuksista ja taidehistoriasta ja herrasväki toivotti sitten onnea opintoihin ja jatkoivat antiikkiosastolle tekemään löytöjä.

Messujen osastolla loistivat lämpimät värit. Kankaissa näkyy upeita yksityiskohtia.