Viikatemies ja Enkeli - kolmiulotteisen tilan hahmottaminen

Tämä blogikirjoituksen aihe saattaa tuntua teistä omituiselta ja aluksi saattaa olla vähän vaikea ymmärtää, miten koko juttu liittyy sisustukseen. Mutta älkää peljätkö, minullakin ensin hyvin hämmentynyt olo kun tehtävän sain. Tehtävän tarkoitus hahmottuu matkan varrella. 

     Suunnilleen pari viikkoa on vierähtänyt erään projektin parissa nyt. Koin tehtävän jostain syystä erittäin haasteelliseksi, sillä kyseessä oli abstraktin "tilan" hahmottaminen. "Miten tämä liittyy sisustussuunnitteluun", saatoin kysyä. Tehtävänä oli toteuttaa mistä tahansa valkoisesta materiaalista kaksi erilaista "tilaa", eli tässä tapauksessa jonkin näköistä ja muotoista kappaletta, jotka kuvastaisivat jotain tuntemusta tai laatua, esim "pitkä - matala" tai "rauhallinen - levoton" jne. Ensin minun oli vaikea käsittää mitä sanalla "tila" tässä kohtaa tarkoitetaan, sillä aloin heti päässäni miettiä jotain konkreettista tilaa, kuten jotain huonetta.

Viikatemies ja enkeli, 2019, Salon ammattiopisto. 

Aloin jo hahmotella puoliympyrän mallista teatterilavaa, jossa toinen lavan puoli olisi suljettu ja yleisön puoli avoin. Seuraavaksi aloin leikkiä liukumäki-idealla, ja askartelin suhteellisen erikoisen liukumäen puolikkaasta muovipullosta. Tässä kohtaa opettaja tuli onneksi vaivihkaa oikaisemaan, ja vihjasi, että teoksen olisi tarkoitus olla jollain tapaa esteettinen ja ei ollenkaan konkreettinen. Jahaa. Häivyin sitten kotiin miettimään, että mitä helsinkiä sitä sitten alkaisi askarrella. Näin kaksi yötä sellaista painajaista, että olin askartelukaupassa, ja kaikki tarvikkeet ja materiaalit, joita etsin, olivat loppu. Tämän tyyppisessä tehtävänannossa alkaa varsinkin aikuinen ihminen vähän niin sanotusti ylimiettiä koko hommaa ja koko juttu alkaa jotenkin tuntua paljon vaikeammalta, mitä se oikeasti on. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että tehtävässä ehkä olisikin jotain järkeä. Tehtävän toteuttaminen harjoittaa kolmiulotteisen tilan hahmottamista, mikä on olennaista tilasuunnittelussa.

Kolmiulotteisen teoksen ensimmäinen vaihe
toteutui puolivahingossa. Kuvan viinipullot
eivät liity työhön. 

Askartelutyö alkoi pikkuhiljaa hahmottua päässäni kuin itsestään. Vaikka tein mielestäni ihan kaikkea muuta, kuin työstin tietoisesti tehtävän aihetta tai toteutusta, aloin poimia ympäristöstä ideoita. Ruokakaupan kassan luona näin kahvikoneen päällä olevassa pahvimukissa leikkiämpärin muotin. Eläinlääkärissä koiranhuoltopäivänä ajattelin nukutetun koirani kynsiä teoksen materiaalina. Aivot toimivat kuin google. Joskus tulee kauhea oikosulku, etkä millään saa päähän vaikka jonkun artistin nimeä. Sitten kun et enää väkisin yritä keksiä sitä, niin nimi tupsahtaa mieleen ihan itsestään vaikka bussipysäkillä.
     Yliopistossa minulle opetettiin, että tutkimuskysymys pitäisi keksiä ensin, sitten vasta alkaa hakea tutkimusmateriaalia. Monelle käy todellisuudessa niin, että jos on vaikea keksiä tutkimuksen aihetta ja huomaa, että jostain aiheesta löytyykin paljon materiaalia, niin alkuperäinen kysymys menee vaihtoon. Minulle taisi käydä tämänkin tehtävän kohdalla vähän näin.
     Ensin ajattelin avoimen ja suljetun tilan hahmottamista. Liian helppo. Seuraavaksi aloin miettiä mikä kuvaisi leikkisää ja vakavaa tilaa. Mutta loppujen lopuksi aloinkin jostain syystä miettiä niinkin syvällistä aihetta kuin elämä ja kuolema. Itseasiassa tuo mies kotonani alkoi räplätä keräilemiäni askartelumateriaaleja ja rohkeasti asetti suuren (hänen silmissään valtavan) styroksipalan seinästäni irronneeseen kivilohkareeseen pystyyn. Siinä kivessä oli kolo, minkä ansiosta sen sai pysymään pystyssä. Entisenä taidemuseon oppaana tulkitsin teoksen oitis jonkin näköisenä fallossymbolina, ehkä taiteilijan omakuvana. Ainakin hän oli luomuksestaan kovin ylpeä. Itse lähdin jatkamaan ideaa, mutta eri suuntaan. Näin raa-asta kivenlohkareesta törröttävän styroksipalasen terävänä, armottomana viikatteena. Asetelmasta tuli siis kuoleman symboli, eräänlainen "memento mori"-allegoria.

Askartelun lopputulos. Nyt muut oppilaat voivat
ihailla työtä koulussa. 

     Ensimmäinen kahdesta kappaleesta oli syntynyt. Enää piti luoda toinen. Mikä ei-konkreettinen asia tai muoto voisi symboloida elämää? Löysin rikkinäisestä seinästä peräisin olevia tiiliskiven paloja (muistanette palokunta-numeron). Olin käynyt edellisenä päivänä askartelukauppa Presentossa (presento.fi) ja ostanut vähän sitä sun tätä askartelusavesta akryylimaaliin, minkä jälkeen astelin Tigeriin,  josta löysin vielä pari juttua mutta puolet halvemmalla, mm glitterivahaa. Olen askarrellut elämässäni todella vähän ja minähän olin askartelukaupassa kuin Liisa Ihmemaassa. Glitterivaha oli pienessä purkissa ja tuntui todella ihmeelliseltä käsissä, sellaiselta liman ja muovailuvahan sekoitukselta. Todella epäkäytännöllistä. Sitä ei tehnyt mieli laittaa suuhun. Mutta se maksoi vain euron tai kaksi. Päällystin upeasti haljenneen tiiliskiven palasen tällä glitterivahalla, sillä tuntui että siitä oli itsessään hankala muovailla mitään. Vaha oli kuin valettu kiven päälle ja ajattelinkin heti Aboa Vetus & Ars Novassa, marmorikylpyhuoneessa olevaa Anish Kapoorin teosta Enkeli.

Enkeli, Anish Kapoor, 1990. Teos on esillä Aboa Vetus & Ars Nova-museon yläkerrassa.

Kuljetin vihdoin teoksen varovasti "arvokuljetuksena" kouluun. Teos ei ihme kyllä hajonnut matkalla, eli ajoin yllättävän tasaisesti. Nyt se seisoo tyylikkäänä työpöydälläni ja tänään kun meillä on avoimet ovet, vierailevat oppilaat voivat ihailla sitä kaikessa rauhassa.  

     Jatkotehtävänä oli hahmottaa valkoisesta teoksesta väritetty piirustus, pohjapiirustus, leikkaus ja vapaalla kädellä piirretty havainnekuva. Tavoitteena oli suunnitella, millä tavalla ja minkälaisessa näyttelytilassa teos voisi olla esillä. Näyttelytila olisi suuri sali, 15,5 m x 6,5 m, jossa olisi näyttävä kattoikkuna. Kattoikkuna toimii suuressa valkoisessa salissa valonlähteenä. Sijoittaisin Viikatemies ja Enkeli-teoksen keskelle salia, suoraan kattoikkunan alapuolelle, jolloin varjot osuvat jättikokoisesta viikatteesta suoraan alaspäin kohti maassa elämän armoilla olevaa glitterkiveä, Enkeliä.